Mitä tänään syötäisiin?

Ruokailutottumukseni on suhteellisen retuperällä. Ateriarytmini on epäsäännöllinen ja toisinaan syön liian vähän tai vastaavasti tankkaan aivan liikaa. Ainut ylpeydenaihe on nyt kolme kuukautta jatkunut makealakko.

Pyrin syömään aamuisin puuroa. Joskus tulee kuitenkin seinä vastaan ja syön vaihtoehtoisesti esimerkiksi leipää. Pahimmillaan aamiainen - päivän tärkein ateria - jää kokonaan väliin. Ajoitan treenit mielellään aamuun, mikä tuottaa päänvaivaa ruokailujen suunnitteluun. Tyhjällä mahalla ei jaksa kovin kauan rutistaa, joten vaihtoehtona on herätä kukonlaulun aikaan syömään ja sulatella reilu tunti aamupalaa ennen treeniä. Aamupalan osuus päivän energiasaannista tulisi olla n. 25%. Saisin siis puuron lisäksi syödä aamulla muutakin. Toisaalta voisin jakaa aamupalan kahteen osaan: puuro ennen treeniä ja appelsiini+maitorahkaa treenin jälkeen. Viikonloppuisin voisin sen sijaan unohtaa puuron ja nautiskella täytetyistä ruisleivistä teen kera. 

Tuhdin aamupalan jälkeen keitto- tai salaattilounas lienee riittävä. Opiskelijaravintoloiden menu ei kuitenkaan anna aina valinnanvaraa, joten on syötävä sitä mitä jäljellä on.

Välipalan funktio on pitää verensokeria yllä ja lykätä näläntunnetta päivälliselle. Sopivia hiukopaloja voisi olla hedelmäsalaatti tai smoothie. Ongelmaksi muodostuu välipalan valmistus: tekisinkö eväät aamulla valmiiksi vai pulitanko neljä euroa smoothiesta kahvilassa?

Päivällinen tarkoittaa kohdallani usein illallista, sillä tulen kotiin kuuden ja yhdeksän välillä. Tuohon aikaan suolenmutkas kurnaa ja on nä-lä-kä! Kotimatkalla tehdyn kauppareissun saldo on usein tuhoisa: eineksiä, karjalanpiirakoita, kuivattuja hedelmiä, viinirypäleitä, jogurttia.. ja syön kaiken tietty saman illan aikana, vaikka oikeasti pitäisi tehdä kunnon kotiruokaa. 

Lauantaisin ja sunnuntaisin voisin antaa itselleni luvan hieman höllätä: pitsaa, pastaa ja punaviiniä! Nams.

Uuteen nousuun!

Sain flunssaani antibioottikuurin, joka on nyt popsittu. Parantelu ja palautuminen on vielä menossa, mutta ajattelin tässä odotellessa julkaista "harjoituslukujärjestykseni". So, here it goes:

Maanantai: Ylävartalotreeni salilla

Tiistai: Spinning 45min

Keskiviikko: Jalkatreeni salilla

Torstai: Ylävartalotreeni salilla

Perjantai: Juoksulenkki luonnossa tai matolla

Lauantai: Lepopäivä

Sunnuntai: Jalkatreeni tai toinen lepopäivä tarvittaessa.

Ohjelma on aika salipainotteinen toistaiseksi. Saatan kevään mittaan vähentää salia ja lisätä juoksulenkkejä, tanssitunnin tai tennistä ohjelmaan. Tärkeintä on kuitenkin, että olen todella motivoitunut liikkumaan ja odotan innolla, että saan taas treenata täysillä!

Kävin eilen testaamassa uusia suksiani ja ottamassa mittaa laskutaidoistani kymmenen vuoden tauon jälkeen. Aluksi meno oli aika varovaista, mutta pian jo treenailin leikkaavia käännöksiä. Auringonpaisteessa laskettelu oli todella mukavaa! Nyt houkuttelisi jo mennä uudestaan mäkeen. Tästä tulee varmasti uusi talviharrastukseni - harmi vain, että heräsin lajiin vasta näin kevään kynnyksellä.

Eilinen laskusessio oli lyhyt, sillä tunsin itseni edelleen hieman flunssaiseksi. Pahin olikin vasta edessä: en saanut nukuttua korvasäryn vuoksi viime yönä. Otin Buranaa ja lipitin Finrexiä, mutta kipu on niin valtaisa, että varasin ajan lääkärille. Harmittaa että sairastuin juuri, kun olin päässyt vauhtiin liikuntaharrastuksissani. Kun tästä tokenen, pitää taas aloittaa kaikki maltillisesti alusta. Kurjaa!

 Peiton alle pakotettuna aion miettiä omia ruokailutottumuksiani.  Korjailtavaa olisi vielä paljon, vaikka makeat olen onnistunut jättämään pois. Ensi kerralla siis luvassa ruoka-extra!

Liikunta on lääkettä - mutta ei flunssaan.

Joskus laiskottaa oikein olan takaa ja treenin siirtäminen seuraavalle päivälle tuntuisi helpolta ratkaisulta. Yksi siirto ei heilauttane tavallisen liikkujan maailmaa mitenkään, mutta kerta muuttuu helposti toiseksi, jos ja kun laiskamato jää koukkuun. 

Onneksi treenaminen on palkitsevaa: tiukan liikuntasuorituksen jälkeen seuraa välitön hyvä olo, mutta myös pitkällä aikavälillä saavutettu lihaskunto ja -kestävyys saavat hymyilemään ja jaksamaan paremmin. Liikunta on totisesti lääkettä! 

Kohtuus ja terve järki kuitenkin kaikessa: olin tänään menossa salille, vaikka olin koko päivän tuntenut kipua kurkussani. Matkalla pähkäilin, pitäisikö kääntyä takaisin vai yrittää tehdä vain kevyt treeni. Viime metreillä vaihdoin suuntaa ja palasin kotiin juomaan lämmintä teetä. Toivon, että pitkien yöunien jälkeen oloni on taas parempi. Olen ehkä hieman liian varovainen oman vointini suhteen, mutta fakta on, että sairaana treenaminen vain heikentää vastustuskykyä. Mielummin parantelen itseni kerralla kuntoon. 

Huomenna olen menossa kymmenen vuoden tauon jälkeen laskettelemaan! Odotan innolla (ja vähän kauhullakin), mitä siitä tulee. Toivon, että laskettelusta tulisi uusi mielekäs liikuntaharrastus muiden oheen. Raportoin mäenlaskusta lisää jatkossa!

Poco a poco

Uudenvuodenaaton alla päätin, että  vuoden 2009 aikana laittaisin itseni ja elämäni ojennukseen: irrottautuisin sokerinhimostani ja alkaisin liikkua. Olin tehnyt saman päätöksen lukuisia kertoja aiemminkin, joten en ehkä aluksi edes uskonut että onnistuisin tälläkään kertaa. Oltuani pari viikkoa sitkeästi makealakossa innostuin projektistani entisestään. Huomasin, että pystyn halutessani hallitsemaan itseäni ja mielitekojani. Otin myös viimeinkin opikseni aiemmista virheistäni. Päätin tehdä muutokset hitaasti ja hallitusti antamalla jokaiselle kuukaudelle jonkin teeman. Tammikuun muutos oli makealakko, jonka on tarkoitus jatkua ensi jouluun asti.

Helmikuussa lisäsin arkista hyötyliikuntaa huomattavasti. Kipusin portaita hissin sijaan, yritin liikkua paljon kävellen ja siirryin käyttämään kotioveltani hieman etäämpänä olevaa bussipysäkkiä.

Nyt maaliskuun aikana yritän alkaa käydä säännöllisesti salilla ja harrastamassa aerobista liikuntaa. Varasin saliltani ajan liikunnanohjaajalle, jonka kanssa räätälöimme minulle jaetun saliohjelman. Tarkoitus olisi nyt käydä kaksi tai kolme kertaa viikossa salilla sekä pari kertaa viikossa juoksemassa tai tanssimassa. 

Fiilis on kerrassaan loistava! Paino ei ole (rikkinäisen) puntarini mukaan laskenut kuin 1,5 kiloa, mutta enpä ole joutunut kärsimään karkkiähkyistä kohta kolmeen kuukauteen. Enkä ole ainakaan lihonut, mikä tuntui vielä viime syksynä olevan tendenssi. Odotan innolla kesää ja sitä, miltä mahdan näyttää muutaman kuukauden kuluttua (bikineissä rannalla). 

Huhtikuun teemaksi olen kaavaillut venyttelyä. Olen kuin rautakanki ja ahkeran treenamisen ohessa on ihan pakko alkaa venytellä kunnolla. Raportoin siitä kuitenkin myöhemmin!